Tasavaltaiset voimat esiin!

 

Suomi elää suurta murrosta, jossa kirkon tila TV:n homoillan jälkeen on vain pieni oire. Ihmiset kokevat ja näkevät lähipiirissään taloudellisen ja yhteiskunnallisen kriisin, uskotellaanpa kuinka tiuhaan tahansa, että uutta Nokiaa tehdään jo tosissaan ja kohta joutsenlippu liehuu jälleen uljaasti maailman tuulista välittämättä ja leijonat ärjyvät vanhaan malliin – pulmana vain britin koulimat huuhkajat.

 

Poliittista murrosta voi vain arvailla, mutta hämmennyksen suhtautumisessa ensi vaaleihin aistii kaikkialla. Päätin silti edellisen merkinnän jo oletuksin poliittisen elämän tervehtymisestä ja koetin kääntää katsetta virkavallan ravistelun tarpeeseen. Heti perään tulivat sitten uutiset nykyisen oikeuskanslerin putkareissusta sekä poliisi- ja syyttäjälaitoksen toiminnasta tapauksessa vääjäämättömästi kuin matemaattisen todistuksen m.o.t.

 

Virallinen Suomi on vaiennut tapauksen vaivautuneesti, eikä nyt olekaan syytä puhua ensisijaisesti henkilöstä. Kaikki mokaavat joskus, kuka mitenkin ja eri mittaan. Tapauksen käsittelyyn kannattaa kuitenkin vielä palata, koska se kertoo järjestelmästä ja muutoksen tarpeista.

 

Tapaus ohitettiin kai siksi, etteivät media ja poliitikot henno vaatia aidon avoimuuden sekä vastuun ja vallan vastavuoroisuuden ulottamista virkakoneistoon ja oikeusjärjestelmään. Murroksissa on kuitenkin mahdollisuus uudistumiseen ja toivottavasti näin käy myös virkavallan kohdalla, kun kansalaiset oivaltavat jopa sen kärjen ”inhimillisyyden”.

 

Kun syyllisyys virheiden salailusta huojentunee nyt huipulla, toivottavasti on pian myös niin, etteivät mielivaltaa harjoittavat viran- ja oikeudenhaltijat voi laskea sen varaan, että heidänkin tekoja katsotaan sormien läpi. Sääli silti kaikkia, joiden oikeudet on uhrattu ja ehditään uhrata koneiston sisäisen syyllisyyden ja vastavuoroisen armon verkoissa.

18.9.2010

Mitä opimme Vanhasen jääviyden tutkinnasta?

 

Merkinnässä 8.12.2009 epäilin perustuslain yhdenvertaisuuspykälän toteutumista vaalirahatutkinnassa ja myös yleisemmin – toki toivoen tutkinnan suorittamista kunnolla. Kun oikeuskansleri antoi torstaina Vanhas-ratkaisun, eri tahoilta on tullut piittaamattomuuteen perustuslaista viittaavia tulkintoja.

 

Uskokoon ken tahtoo, että kanslerin oltua viime joulukuussa neuvonpidossa poliisin kanssa ja pääministerin hötkyillessä eduskunnassa edellinen ei antanut jälkimmäiselle vinkkiä tulevasta, sanotaan ja kyseenalaistetaan Vanhasen selitys, että hän ei leikkauksen vuoksi jatka Keskustan johdossa.

 

Kanslerin vuoden työtä on myös kummasteltu arvellen, että Vanhasta tahdottiin ymmärtää, antaa aikaa vetäytyä asemistaan, hoitaa arvotalonsa kauppa, järjestää työ, erota eduskunnasta jne. Epäilty on sitäkin sattumaa, että kansleri antoi ratkaisunsa päivänä, jolloin Vanhanen saattoi tulla kainalosauvoilla Perheyritysten liittoon ja jakaa sieltä käsin polvipaketissa lausuntoja. Mitä jos kansleri olisi antanut ratkaisun ennen leikkausta, sen aikana tai miehen jo nauraessa jaloillaan, on kyselty.

 

Kun asia nyt siirtyi perustuslakivaliokunnalle, ja muita vaalirahajuttuja näyttää etenevän oikeuteen, haluan itse kuitenkin uskoa, että perustuslain kunnioitus on elpymään päin. Sekin, että oikeuskansleri tähdensi eilen tarvetta selvittää kunnallispoliitikkojen jääviysrikkomuksia, on hyvä merkki. Kumpa sama tahtotila saataisiin vielä puhallettua virka-asemassa suhmuroijien toiminnan suhteen! Siellä näet käsitykseni mukaan voi hyvin ja jatkuu nykymenolla Suomen hellimmin syynätty rikosten laji.

25.5.2010

Uimosen tölväisy painettu Virtas-elämänkerrassa nimiini

Olen koettanut valheiden ja pahansuovan panettelun kohteeksi joutuessa kasvaa ajattelemaan, että on turha edes yrittää puolustautua tämän lajin harrastajilta. Silloin kun julkisen sanan ja vallan edustajat syyllistyvät vilpilliseen kirjoitteluun ja valtansa väärinkäyttöön, ei pitäisi kuitenkaan alistua. Niin silti helposti kiukkua niellen teemme, ja niin itsekin olen lopulta tehnyt mm. 8.12.2009 merkinnässä kerrotussa tapauksessa.

Kun sitten kuun alkupuolella sain entisen esimieheni, nykyisen työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtasen elämänkerran kohteen omistuskirjoituksin, luulin kovien kansien ja kiiltävän paperin takaavan kauttaaltaan tekstin laadun, vaikka huomasin tekijän lainaavan useassa kohdassa kirjaani Laman varjo ja sateenkaari. Tuolilta olinkin pudota vasta kohdassa, jossa kirjoitetaan seuraavasti: "Puoskari toteaa edellä mainitussa kirjassaan, että ulostulon isä oli Eino Keinänen: "Väritön, säntillinen ja huippukorrekti virkamies ja yleensä erittäin varovainen kaikissa julkisissa esiintymisissään, mutta yhtäkkiä tämä harmaa hiirulainen soitti hätäkelloja." Sailas katsoo, että koko idea oli kyllä koko valtiovarainministeriön ylimpien virkamiesten yhteistyön tulos."

Koska teksti ei ole kirjastani, lähetin Virtaselle alle kursivoidun sähköpostiviestin:

Toivon voivani pitää ensiolettamuksen mokan tahattomuudesta, mutta kun vastaukseksi ei tullut edes pahoittelua, ja arvasin virheen jäävän korjaamatta myös tölväisyn kohteelle ex-valtiosihteeri Keinäselle, viestitin hänelle suoraan kirjan löydöksestä. Vastauksessa sain sitten ilokseni tietää, että nimiini pantu teksti on suora lainaus Risto Uimosen kirjasta Häntä heiluttaa koiraa, sivu 130. Että sellaista sananvapauden käyttöä ja puolustusta tällä kertaa!

3.5.2010

Ylä-Karjalan vapussa

Olen säilyttänyt tuntuman synnyinseutuni tapahtumiin kohtalaisen tuoreena kiitos perhe- ja sukuyhteyksien sekä Pohjois-Karjala- lehden vanhasta muistista lähettämien kappaleiden. Kun sitten sain pyynnön tänä vappuna puhua paikallisessa sosialidemokraattisen yhdistyksen ja ay- väen vappujuhlassa Nurmeksen torilla, lupauduin mielelläni. Paikan päällä oli myös mukava todeta, että väki Pielisen pohjoisrannoilla jaksaa pitää lipun korkealla suuren maailman herrojen aiheuttamista kalseista lamapuhureista huolimatta. Tästä voit lukea puheeni. 

9.3.2010

Islantilaiset näyttivät mallia demokratiasta

Islanti on pysynyt uutisissa sen jälkeen, kun karu totuus maan pankeista ja taloudesta alkoi paljastua ja kansalaiset kokoontuivat mielenosoituksiin. Jo tuolloin TV- kuvista saattoi aistia suoranaisen vihan maasta karanneita pankkiireja ja kuplan aiheuttaneita poliitikkoja kohtaan.

Kun uuden hallituksen sopimus Britanniassa ja Alankomaissa hävinneiden talletusten korvauksista läpäisi sitten parlamentin käsittelyn, presidentti vei lain kansanäänestykseen. Siinä 93 prosenttia äänestäneistä torjui lain, mutta tapahtumaa vähätellään nyt sillä, että Britannia ehti jo tarjota paranneltua sopimusta eikä pääministeri mennyt edes äänestämään ehdotuksensa puolesta.

Islantia ihmetellään, kun kansa nieli täällä viime laman laskun sälyttämisen pienituloisille sekä sen että ”rosvoparoneille” tarjoutui taas mahdollisuus täyttää taskuja mm. myllättäessä valtion omistuksia liki Venäjän malliin. Kun vaurautta on lisäksi jaettu verouudistuksin, ja varallisuusveron myötä poistui jopa mahdollisuus seurata varallisuuseroja, myös monen suomalaisen mitta tuntuu täyttyneen. Näin on voinut aavistella jo pitkään siitä, että ihmiset purkavat tuntojaan vuodesta vuoteen Ahon, Lipposen ja heidän perintöprinssiensä tekoja soimaten. 

Vantaalla protesti on kanavoitunut useissa vaaleissa ja olen koettanut toimia kuntalaisviestin mukaan. Viime valtuustokaudella äänestin - ryhmäpäätöksestä poiketen - mm. luottamusmiespalkkioiden roimaa korotusta vastaan ja päätettäessä ”tiskin alta” tontin myymisestä ex-poliitikolle, minkä hallinto-oikeuskin totesi sittemmin laittomaksi. Viime syksyn budjettikokouksessa äänestin 1. varavaltuutettuna myös Vantaa- sopimuksen eräiden kohtien hylkäämisen puolesta ja liityin terveyspalveluja koskevan adressiliikkeen käynnistäjiin.

Vantaalaisten kanta aikeeseen keskittää palvelut kolmelle terveysasemalle ja lakkauttaa muut tai riisua ne ”kevyiden palveluiden” yksiköiksi kävikin pian spontaasti ilmi ja tuli todettua kiistattomasti, kun 4.3 luovutettiin yli 30 000 allekirjoittajan adressi valtuustoryhmille. Lautakunnan ja kaupunginhallituksen päätöksiä odotellessa pitää nyt sitten toivoa päättäjien reilua perääntymistä ja paikallismedialta rehellisyyttä.

Jälkimmäinen toive pitää todeta siksi, että Vantaa-sopimuksen tekijät selittävät kilvan valmistelua turvautuen muunneltuun totuuteen. Ainakin nettiin kannattaisi koota otteet palveluverkkotoimikunnan mietinnöstä ja muista ehdotuksista sekä niiden allekirjoittajista, koska monet heistä näyttävät kertovan nyt lehdissä ja turuilla ja toreilla aivan toisenlaista totuutta ja saattavat myös aikoa päättää aiempien sitoumustensa mukaan.

Syyttäjä suopeana Hesarille

Vaalirahakohun alettua Hesari julkaisi 23.5.2008 kokosivun jutun otsikolla ”Kuntavaalien yritystukijat eivät ilmene rahoitusilmoituksista” ja kohdensi viestin alaotsikolla ”Ilmoitukset täyttävät lain vaatimukset, mutta paljastavat vain harvoja tukijoiden nimiä”. Jutun kuvaan oli kopioitu 2004 vaalien ilmoitukseni, jossa kampanjakulujen ja käytettyjen omien varojen riveillä luki 1,30 euroa. Toimittajan kommentissa, otsikolla ”Lopettakaa tämä pelleily”, todettiin sitten: ”Lain vaatimukset on täytetty, kun valtuutettu on kirjoittanut lomakkeeseen jotain. Joku ilmoittaa käyttäneensä vain 1,30 euroa omaa rahaa. Pitäisikö tätä uskoa?”

Lehti ei ollut yhteydessä ennen uutisen julkaisua ja päätti jättää oikaisematta sen asianmukaisesti. Siksi asia eteni poliisitutkintaan, kuten edellisissä merkinnöissä, 28.5. ja 30.10.2008, on kerrottu.

Perätön epäilys maksoi 2008 kuntavaaleissa valtuustopaikan ja mitätöi ammatillisen uskottavuuteni, muun muassa valtio-opin dosenttina. Kun tähän rooliin kuuluu tuntea vaalirahoituslaki, ja siten erityisen vahva eettinen velvoite tehdä ilmoitukset huolella ja totuudenmukaisesti, juttu aiheutti luonnollisesti peruuttamattoman vahingon. Siksi odotin asian ripeää käsittelyä.

Poliisi lieneekin toiminut normaalirytmissä, kun se lähetti asian joulun 2008 alla syyteharkintaan päätoimittajarikkomuksen ja kahden toimittajan osalta törkeän kunnianloukkauksen epäilynä. Sitten asia mutkistui, verrattuna ainakin saman laitoksen menettelyyn nimipoliitikkojen kunnian- tai yksityisyydensuojan loukkauksen epäilyissä. Syyttäjääkin vaihdettiin kerran, ja päätös jättää syyte nostamatta annettiin lähes vuoden harkinnan jälkeen. Kommentti asiaan kokonaisuudessaan.

20.11.2009

Vantaa-sopimus kuntalaisten syyniin

Viime maanantaina Vantaan kaupunginvaltuusto keskusteli budjetista ja lähivuosien talous- ja toimintasuunnitelmasta ja hyväksyi äänestysten jälkeen ensi vuoden talousarvion. Edellisen merkinnän hengessä arvostelin puheessani ryhmäjohtajien - perussuomalaisia lukuunottamatta - allekirjoittaman, koko valtuustokautta koskevan Vantaan- sopimuksen useita linjauksia.

Näen sopimuksesta budjettiin siirtyneen tavoitteen myydä ja takaisinvuokrata laajassa mitassa palveluissa tarvittavia kiinteistöjä veronmaksajien kannalta vastuuttomana seikkailupolitiikkana ja perustelin kantani puheessa. Siksi äänestin vastoin ryhmälinjaa ehdotusta, että tämä kestämättömin perustein kirjattu aie olisi poistettu budjetista. Ehdotus jäi vähemmistön kannaksi.

En voi hyväksyä myöskään terveysasemien verkon keskittämisestä esitettyjä suunnitelmia. Siksi olen mukana aloitteentekijänä asiaa koskevassa adressissa, joka julkistettiin eilen. Saatoin vaikuttaa vetoomustekstiin ja yllytän nyt mielelläni kaikkia allekirjoittamaan adressin.

16.9.2009

Hallintohimmelit eivät nosta Vantaata

Lama puhkesi, kun velkavivun avulla alettiin myydä tyhjää. Moni uskotteli silti pitkään, että kriisi vain hipaisee meitä. Toisin kävi, ja Vantaakin lamautui, sillä kaupunkia on rakennettu ripeästi ja valtaa keskittäen, minkä hintana on raskas velka ja kuntalaisten epäluottamus.

Täällä kriisin enteet olivat pitkään ilmassa, joten päätöksentekoa olisikin pitänyt avata, ja opetella ajoissa harkintaa – eikä torjua soraääniä kuten tehtiin ostettaessa kalliilla kehäradan maita ja vipattaessa valtiolle Kehä III- rahat sekä lisätessä luottamuspaikkoja ja -palkkioita.

Aidon muutoshalun olisi luullut syntyvän viimeistään alettaessa neuvotella Vantaa- sopimusta. Nyt on kuitenkin todettava, että vanha linja näyttää jatkuvan. Sovun hyviä linjauksia unohtamatta on pakko kommentoida kolmea kohtaa.

Kun peruspalvelut ontuvat, olisi luonnollista tarkistaa ylikierroksilla rustattuja kasvusuunnitelmia. Sopimuksessa kuitenkin lupaillaan hoitaa Marja-Vantaan hanketta, kuin lamaa ei olisikaan.

Kehärata on toki tehtävä, mutta enää ei ole varaa kiirehtiä kumppanien ohi eikä ottaa piikkiin muiden kustannuksia. Asuntotuotannon turvaaminen perustelisi myös kaavoituksen suuntaamista niin, että nyt rakennettaisiin ripeästi pääradan varteen, jossa kuntatekniikka syntyy pienin kuluin.

Toiseksi Vantaalle aiotaan perustaa uusia yhtiöitä toimitiloja ja kiinteistöjä varten ja valmistella niiden laajamittainen rahastointi, myynti ja takaisinvuokraus. Laiskaa omaisuutta pitää tietenkin myydä oikeaan aikaan ja hintaan, mutta ei pitäisi uskoa, että temput vakauttavat talouden.

Kuntalaisetkaan eivät kuluta siirtymällä omistusasunnosta vuokralle. Miksi kunta sitten kyhää kiinteistöhimmeleitä? Tähän sopimus ei vastaa. Tapani Mäkinen on tosin puoltanut mallia Ylen esimerkillä. Hän unohtaa vain kertoa, että Yle maksaa ulkoistetusta lähetysverkosta vuokraa Digitalle, jonka omistavat ulkomaiset pääomasijoittajat ja jonka voitto on 40 prosenttia liikevaihdosta. Ja me maksamme alati kallistuvaa TV-lupaa. 

Kolmas kohta, joka sotii arkijärkeä vastaan, koskee sosiaali- ja terveystointa. Tekstin mukaan näet selvitetään vastaanottotoiminnan liikelaitostaminen 2010 aikana, ja terveysasemat keskitetään kolmeen laajan palvelun yksikköön niin, että keskittämistä täydentävät kevyet lähipalvelut olemassa olevissa tiloissa. Linjaus johtaisi ennen pitkää usean terveysaseman alasajoon, minkä enteenä on vastuuta pallotellen tehty päätös laboratorioista.

Erityisesti kahdessa viime kohdassa sopimus pitää kyseenalaistaa myös sen syntytavan vuoksi. Esimerkiksi valtuustoryhmän kokouksiin, joihin saatoin osallistua, torjuttiin nämä linjaukset selkeästi – viimeksi pari iltaa ennen sopimista.

Kun paperi sitten putkahti kuitattavaksi, muistui sanonta ”yksi lounas kaiken muuttaa voi”. Näin kuulemma kuvattiin 80-luvulla Vantaan mallia. Nyt sentään sopi isompi sakki ja kannat kääntyivät hitaammin. Silti ei ole syytä hyväksyä hosuen tehtyjä päätöksiä ja organisaatiohimmeleitä, kun viisainta olisi järkeistää omaa toimintaa, kuten esimerkiksi Sipoo on tehnyt terveydenhoidossa.

Toivottavasti kaupunginjohtaja huolehtii virkavastuulla valmistelun laadusta niin, että sopimus tulee kunnon syyniin. Nyt tarvitaan yhteistyötä, mutta On sovittu- peli joutaisi jo historiaan.

30.10.2008

Vaalien jälkeen - poliittinen työ jatkuu ?

Erkki Tuomioja aloitti blogin 27.10 virkkeellä: "Sosialidemokraattien tulos kunnallisvaaleissa oli valitettavasti juuri niin huono, kuin mitä saattoi odottaakin." Tähän samoin kuin kirjoituksen ydinsisältöön voi yhtyä; sanojen sävyistä on turha saivarrella. Ja kun vastuuseen valitut ovat jo torjuneet arvostelua käyttäen sellaisia sanoja kuin niljakas, oman pesän likaajat, rintamakarkurit yms., näen olevani 293 äänestäjälleni velkaa sen, että teen selkoa oman niukan kampanjan syistä.

Panostusta ratkaistessa arvioni oli sama kuin eduskuntavaaleissa, joiden jälkeen kirjoitin (blogin loppu ja sivun Kirjoituksia teksti Riippumattomaksi...): "Koin ...mahdollisuudet vaikuttaa SDP:n ja omaan tulokseen niin vähäisiksi kampanjaviikkoina, että suurta syyllisyyttä vaalityön ponnettomuudesta en pysty tuntemaan." Tilityksessä ilmoitin jääväni odottavalle kannalle siinä, kuinka jatkan työtä demokratian ja tasa-arvon puolesta. Koin näet, että ilman perinpohjaista uudistumista SDP ei ole uskottava sosiaalinen ja demokraattinen puolue.

Tässä hengessä toimin puoluekokouksessa Hämeenlinnassa viime kesänä, kuten merkinnöistä 5.2, 3.3, 19.5 ja 8.6 käy ilmi. Tuomiojaa tuin arvioiden, että hänen valinta käynnistäisi aidon uudistumisen, ja SDP olisi valmis jo kunnallisvaaleissa haastamaan hallituksen politiikan. Kun jäsenten ei sallittu määrätä puolueen kohtaloa, puntaroin myös sitä, vaikutanko parhaiten arvojeni puolesta enää asettumalla ehdolle kunnallisvaaleihin; Olin kertonut keväällä monille tekeväni päätöksen puoluekokouksen jälkeen.

Ehdokkuuteen kannusti totta kai se, että asuinseudullani Korsossa tulin ykköseksi jäsenäänestyksessä - huolimatta Vantaan harvoihin "julkituomiojalaisiin" kohdistetusta lokapuheesta puoluetta perintökalunaan pitävien piirissä. Muihin vaikutuskanaviin turvautumista puolisivat taas ensimerkit kokouksen jälkeen puolueessa. Ja samaan suuntaan vaikuttivat valtuustoryhmässä luopumista miettineiden tunnelmat, joiden kiteytyksenä kuulin mm. sanottavan, että ratkaisut luottamushenkilöpaikkojen jaosta on jo sovittu järjestön sisäpiirissä. Tämä on toki karrikoitu kuvaus tilanteesta, mutta täysin vailla perusteita se ei ole mm. kahdesta syystä.

Ensinnäkin kaupunginhallituksen ja lautakuntien edustus ja muut paikat päätetään Sos.dem. kunnallisjärjestön edustajistossa, eikä valtuustoryhmässä. Tilanteessa on pulmallista demokratian kannalta lisäksi se, että muuan vuosi sitten tehdyllä järjestön säännösmuutoksella siirrettiin edustajiston valinta yhdistysten kokouksiin; aiemmin edustajiston äänestivät jäsenet suoraan. 

Niinpä minulla sen enempää muilla epäröijillä ei ollut suuria odotuksia vaikuttamisesta lukuunottamatta rivivaltuutetun roolia. Elämä on kuitenkin joskus sattumaa, ja näin ratkaisut tapahtuivat myös ehdokkuuteni osalta. Helsingin Sanomien mainettani tahraava toiminta, kuten blogimerkinnöistä 25.5 ja 28.5 käy ilmi, ei jättänyt vaihtoehtoja.  Poliisin törkeänä kunnianloukkauksena tutkima Hesarin menettely vaikutti silti suoraan edellytyksiin kampanjoida kunnolla, minkä tukijani toivottavasti ymmärsivät - tai tekevät niin nyt.

Siispä lopuksi. Olen yhä odottavalla kannalla SDP:n uudistumisen suhteen aivan kuin ennen puoluekokousta ja surullinen siitä, että puolueessa hukattiin säätelemättömän markkinatalouden kriisin kynnyksellä mahdollisuus haastaa uskottavasti oikeistolainen politiikka; Tuomioja olisi elämänmittaisella paneutumisella ollut suoraan valmis tehtävään, ja Jutta Urpilainen olisi varapuheenjohtajana - niin kuin hän aikoi toimia vielä tammikuussa 2008 - varmaan kyennyt antamaan tänä historiallisena lokakuuna sellaisen panoksen, että sitä voisi kunnioittaa todella periaatteellisena toimintana. 

Omiin perusoikeuksiini kuuluvat asiat tulevat aikanaan oikeusjärjestelmän ratkaistavaksi, ja päätökset voivat myös osaltaan suunnata tulevaa poliittista toimintaani. Joka tapauksessa, hyvät tukijani, työ tasavallan arvojen puolesta jatkuu!

28.10.2008

LÄMPIMÄT KIITOKSET ÄÄNESTÄJILLENI!

Kirjoitan lähiaikoina tänne vaaliarvioni, joka valottaa oman, kovin ohuen kampanjani taustan ja käsityksiäni poliittisen toiminnan tulevista haasteista.

6.10.2008

Kuntalaisten yhdenvertaisuus ja kunnon palvelut joka kolkkaan!

Otsikko vaalilauseena olen kiteyttänyt linjaani sivulle Ajankohtaista - vaaliviesti, ja sivulta käyvät ilmi myös tarkentuneet tiedot vaalikampanjan kustannuksista ja rahoituksesta, kuten lupasin 11.8 merkinnässä.

Koska pikkubudjetin kampanjassa lehti-ilmoittelu jää vähiin, toivon näiden sivujen kirjoitusten sekä vastauksieni vaalikoneissa tarjoavan lisätietoa kannoista yksittäisissä politiikan kysymyksissä. Kasvokkain voitte lisäksi kysyä ja keskustella tilaisuuksissa, joista tiedotetaan "tulevat tapahtumat"- palstalla.

Ja loppujen lopuksi: Sinä päätät, olenko vaikuttamassa Vantaan asioiden hoitoon myös ensi valtuustokaudella.   

26.8.2008

Aloite neuvoloiden kehittämisestä ja ääni tiskin alta myyntiä vastaan

Eilen päätettiin valtuustossa lastensuojelun suunnitelmasta, missä yhteydessä puhuin ja tein aloitteen äitiys- ja lastenneuvoloiden kehittämisestä vanhempain- ja lastenneuvoloiksi. Tähän päädyin sen jälkeen, kun ryhmien välisissä neuvotteluissa oli selvinnyt, ettei sd- ryhmän tukemalle pöytäkirjalausumalle asiasta ollut saatavissa kaikkien ryhmien kannatusta. Aloitteen allekirjoitti 25 valtuutettua.

Äänestin ainoana sd-valtuutettuna kaupunginhallituksen esitystä vastaan ns. tontin tiskin alta myynnissä, koska kysymys oli periaatteellisesti tärkeästä asiasta, jossa voi mielestäni toimia vain aatteen mukaan - yritettyään ensin vaikuttaa ryhmäkantaan.   

11.8.2008

Ehdokkaana asialinjalta – kulut ja rahoitus tiedoksi etukäteen

Elämänkokemus ja eri tavoin hankittu osaaminen ovat tarpeen hoidettaessa yhteisiä asioita niin kunnissa ja kuin muissakin demokratian elimissä. Aikoinaan kypsymistä luottamustehtäviin pidettiin tärkeänä, ja tässä hengessä asetuin ensi kertaa valtuustoehdokkaaksi vasta vuonna 2000.

Vuosina 2002 -2004 toimin valtuuston 1. varapuheenjohtajana ja toisella kaudella olen panostanut etupäässä valtuustotyöhön ja karsinut muita luottamustehtäviä.

Ensi kaudelle pyrin siinä käsityksessä, että Vantaalla jos missä tarvitaan nyt asialinjan poliitikkoja. Mutta demokratiassa äänestäjä päättää myös siitä, tarvitaanko muutosta! Ja joka tapauksessa sikaa ei kannata ostaa säkissä, kuten jo vanha kansa tiesi. Niinpä vaalisanomani on luettavissa sivulta Ajankohtaista – vaaliviesti. Siellä kerrotaan myös vaalityöni kulut ja rahoitus.

8.6.2008

Kannustusta Jutalle ja minuutti puheaikaa Tuomiojan puolesta

Tammikuussa Erkki Tuomioja ehdotti jäsenäänestystä SDP:n puheenjohtajasta. Jutta Urpilainen kannatti aloitetta ja asettui ehdolle varapuheenjohtajaksi. Kun sitten kumpikin kävi johtajakilpaan Heinäluoman luovuttua, panin toivoni heihin uuden SDP:n ja tasavaltaisen Suomen rakentajina (5.2 kirjaus).

Jutan kantojen käytyä keväällä epämääräisemmiksi mm. jäsenäänestyksen osalta, tuin Tuomiojaa pitämällä myös puoluekokouksessa hänen puolestaan puheenvuoron (vetoomusvirke jäi tosin sanomatta aikapulan vuoksi). 

Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi innolla kannattamaani Juttaa haluan nyt kannustaa uskoen, että hän tietää arvopuolueeksi paluun vaativan paitsi tahtoa myös tekoja ja voimaa. Ilman niitä SDP:llä ei todellakaan ole esikoisoikeutta työväenpuolueeseen eikä sosialidemokratian arvoihin. Siksi varmaan monien muiden tavoin odotan, että pelkojen sijasta toteutuvat toiveet.

28.5.2008

Tutkintapyyntö Helsingin Sanomien laiminlyönnistä aiheettoman epäilyksen oikaisussa

Olen vuosikymmeniä ajatellut, että Erkon Hesari tukee tasavaltaisia arvoja. Uskoni lehden historian tajuun ja journalismiin on horjunut pahasti sen jälkeen, kun lehti uutisoi 23.5.2008 kuntavaalien rahoitusilmoituksestani, ja olen koettanut rakentavasti oikaista aiheetonta epäilystä.

Uutisen teksti otsikkoineen omakätisestä rahoitusilmoituksestani otetun kuvan yhteydessä vihjaa tai lukijoiden on ainakin mahdollista ymmärtää sen perusteella kuuluvani poliitikkoihin, jotka ovat salanneet ilmoituksissa mm. yritysten antamaa tukea. Kun uutisen kommentissa, joka oli otsikoitu ”Lopettakaa tämä pelleily”, lisäksi kysyttiin ilmoituksestani muun muassa ”Pitäisikö tätä uskoa?”, se tehosti uutisen luomaa, vakavaa lain kiertämisen olettamaan perustuvaa rehellisyyteni epäilyä.

Lehti ei ollut yhteydessä ennen uutisen julkaisua, mutta sen ansiosta, että soitin toimittajalle 23.5.2008 ja selvitin vaalityöni ja rahoitusilmoituksen perusteet, epäilyä korjaava uutinen oli julkaistu 24.5.2008 lehden internet-sivuilla. Korjausuutinen, joka on yhä nähtävissä Kaupunki-osion alla nimihaulla, oli aseteltu laittamalla sen alle juttu "Rakennusyhtiöt tukevat puolueita ostamalla lippuja seminaareihin".

Korjausuutista ei julkaistu painetussa lehdessä PK- seudulla ja muilla keskeisillä levikkialueilla, mutta em. liitännäisuutinen kyllä, mikä on lukijan luonnollista ymmärtää 23.5 julkaistun uutisen vahvistukseksi. Kun korjausuutinen oli sen sijaan julkaistu näyttävästi kuvan kanssa lehden 25.5 maakuntiin jaetussa painoksessa, herää maallikolle epäilys: Missähän tarkoituksessa!

Mainituista syistä olen tehnyt poliisille tutkintapyynnön asiassa. Lehden toiminnan minua vahingoittaneita vaikutuksia arvioitaessa on henkilööni kohdistuvan rehellisyysepäilyn ohella merkitystä sillä, että alkuperäisessä uutisessa esitetyn epäilyksen jäätyä voimaan mm. Vantaalle jaetuissa lehdissä ovat edellytykseni hoitaa luottamustehtävää kaupunginvaltuutettuna ja olla ehdolla vaaleissa heikentyneet menettelyn johdosta olennaisesti.

Lisäksi on otettava huomioon monipuolinen koulutukseni ja urani yhteiskunnallisena asiantuntijana, mm. pitkään valtion virkamiehenä, sekä nykyinen roolini yleisen valtio-opin dosenttina. Viimeksi mainittuun asemaan kuuluu olla perillä poliittisen toiminnan eettisistä periaatteista sekä puolue- ja vaalitoimintaa koskevasta normistosta. Oikaisematta aiheeton epäilys mitätöi arvonantoa ja asemaa näissä rooleissa ja voi aiheuttaa haittaa työllistymiselle akateemisena pätkätyöläisenä.

Olen oppinut ajattelemaan, että ihmisen kannattaa seurata itsesuojeluvaistoa ja hakea apua oikeusjärjestelmästä vain viime tingassa, ja harkitsin siksi tutkintapyyntöä vakavasti. Mutta päädyin ratkaisuun yhteiskunnallisesta arviosta käsin. Kun Hesarin syyttävä sormi sojotti jutussa minuun ainoana todisteena se, etten kertonut kylväneeni rahaa vaalimainoksiin ja muuhun, tasavallassa tarvitaan mielestäni todellakin herätystä. Jos tavallinen ihminen ei voi enää osallistua vaaleihin suurista rahoista sokaistuneen valtalehden arroganssin vuoksi, demokratia on todella vaarassa.

25.5.2008

Hesarin pitää oikaista perätön epäily

Helsingin Sanomat kopioi vuoden 2004 kunnallisvaalirahoitusta koskeneeseen juttuun (23.5) ilmoitukseni, jossa kuluiksi ja omarahoitukseksi on merkitty 1,30 euroa. Tekstissä toimittaja kysyi "Pitäisikö tätä uskoa?" ja otsikoi tekstin "Lopettakaa pelleily".

Olen saattanut lehden tietoon, ettei minulla ollut vaaleissa yhtään omaa lehtimainosta, en teettänyt vaalimateriaalia ja nämä sivut olivat tuolloin lepäämässä, mistä sain äänestäjiltä ansaitusti huutia. Lisäksi kerroin, että kunnallisjärjestö antoi minulle 200 valmista käyntikorttia, jotka se painatti kaikille ehdokkaille kehottaen jokaista tekemään edes henkilökohtaista vaalityötä. Korteista osan lähetin kirjeessä kahdelle ystävälleni, mikä maksoi kaksi 0,65 euron postimerkkiä. Yleisesti tiedossa on samoin se, että kirjoituksiani julkaistiin vuonna 2004 eri lehdissä, kunnallisjärjestö kampanjoi 100 ehdokkaansa puolesta ja paikallinen puolueosastoni Korson Sos.dem. Työväenyhdistys teki yhteistä vaalityötä erityisesti 17 ehdokkaansa hyväksi. Muusta kuin omasta vaalikampanjasta minun on kuitenkin mahdotonta ilmoittaa, ellei vaalirahoituksen pelisääntöjä ja eri tahojen mukaanlukien puoluejärjestöjen ilmoitusvastuuta täsmennetä lainsäädännössä.

Koska olen tehnyt ilmoitukseni totuudenmukaisesti itse päätetyn vaalityön kuluja ja sen rahoitusta salaamatta, ja toisaalta myös yleisen valtio-opin dosenttina pidän vaalirahoituksen läpinäkyvyyden lisäämistä demokratian puolustuksen avainhaasteena, toivon hesarin oikaisevan perättömän ja kunniaani loukkaavan epäilyn. Vastine lehden mielipidesivulle ei ole tässä oikea tie, koska nyt ei ole kysymys mielipide-erosta.

19.5.2008

Lämmin kiitos tuesta jäsenvaalissa!

Sain Vantaan sosialidemokraattien 16.5 päättyneessä jäsenäänestyksessä 2907 ääntä, 7. sija valtuustoehdokkaiden listalla. Ääniä tuli enemmän kuin neljä vuotta sitten. Koen tuloksen tunnustuksena työstäni valtuuston aseman kohentamiseksi, ja se kannustaa jatkamaan ehdokkaana.

Kiitän sydämellisesti äänestäjiäni ja toivon tukea varsinaisissa vaaleissa. Jos olette halukas osallistumaan vaalityöhön, toivon ilmoitusta esimerkiksi sähköpostilla. Kuntalaisten osallistuminen ja tuki ovat vaalissa ratkaisevan tärkeitä, koska kampanjaani ei vauhdita tälläkään kertaa raha ja vahvat koneistot.

30.3.2008

Pormestarimalliin lisäpalkkioiden sijasta

Ehdotus nostaa Vantaan kaupunginhallituksen ja valtuuston puheenjohtajan vuosipalkkio 25 000 euroon ja korottaa merkittävästi muiden luottamusmiesten kokouspalkkioita on herättänyt jo ansaitusti keskustelua. Kun valtuutetut saavat asian eteensä, väittely palkkioista luonnollisesti jatkuu.

Palkkioiden korotuksen sijasta tulee mielestäni kaupungissa siirtyä Tampereen pormestarimallia luovasti soveltaen järjestelmään, jossa valtuusto valitsee määräaikaisen pormestarin johtamaan kaupunkia. Lue kirjoitus.

3.3.2008

Avoin keskustelu avain sosialidemokratian uudistumiseen

Järjestin kolmen kaupunginvaltuutetun ja kahden muun SDP:n puoluekokousedustajaksi ehdolla olevan kanssa viikko sitten paneelikeskustelun Tikkurilassa, johon osallistui viisi puheenjohtajaehdokasta. Saimme runsaasti kiitoksia tilaisuudesta ja keskustelun avaamisesta.

Toki tilaisuus herätti myös toisenlaisia kommentteja ja yrityksiä leimata järjestäjät perättömillä väitteillä ja vihjailuilla järjestöjen sisäisessä viestinnässä puskaradiosta nyt puhumattakaan. Niitä kohdatessa vahvistuu toivottavasti muillakin käsitys, että SDP:ssä on todella avoimen keskustelun ja uudistumisen aika.

5.2.2008

Valitaan SDP:lle puheenjohtaja jäsenäänestyksellä!

Erkki Tuomiojan vaadittua jäsenvaalia SDP:n puheenjohtajasta ajatus sai heti laajasti vastakaikua, mutta SDP:n johto on toistaiseksi torjunut sen erilaisilla verukkeilla. Väistelyä on surullista seurata puolueessa, joka syntyi vuosisata sitten demokratialiikkeen kärkenä.

Jos SDP:n uudistamisessa ei rohjeta ottaa riskiä jäsenten arvaamattomasta tahdosta, kansalaiset voivat laajemminkin kokea, että puolue on hukannut arvoperintönsä. Siksi SDP:ssä on korkea aika sanoa selvästi, että puolue ei ole kenenkään ikioma perintökalu, vaan kaikkien sen arvot jakavien yhteisö. Näin ovat jo tehneet rohkeasti ne jäsenet, jotka ovat allekirjoittaneet nuorten avaaman adressin osoitteessa: www.jasenaanestys.org

Mikäli adressi ei tuota tulosta, puoluekokousedustajien valinnasta on syytä tehdä myös äänestys puheenjohtajasta. Tässä hengessä olen ehdokkaana Vantaan puoluekokousedustajaksi ja olen ehdolla myös HOK - Elannon vaaleissa 22.2.-7.3 numerolla 803, pitkäaikaisena osuuskunnan ja nykyisenä hallintoneuvoston jäsenenä.

Demokratialiikkeellä pitää olla silmää kauas tulevaisuuteen. Siksi on ollut ilahduttavaa kuulla kansanedustaja Jutta Urpilaisen ajatuksista hänen asettuessa ehdolle SDP:n varapuheenjohtajaksi. Jutan visiona on SDP, joka on kokoava arvopuolue, avoin kansalaispuolue ja johtava tulevaisuuspuolue. Vaikutetaan ja tehdään visiosta totta!

18.12.2007

Demokratian itsepuolustuksen aika

Lehdissä on kerrottu jälleen hämmentäviä uutisia Vantaan sd-ryhmän johdon vaihtumisesta. Jos ratkaisut tapahtuisivat uutisissa kerrottuun malliin, päätöksenteon vertaaminen Venäjän valtajärjestelmään ei olisi kovinkaan kaukaa haettu rinnastus. Siksi on tärkeää, että demokratian itsepuolustus alkaa Vantaalla sd-valtuustoryhmän uudistaessa johtoaan.

9.10.2007

Korson terveysasemaa ei tule riisua

Demokratiasta pitää kantaa huolta erityisesti Vantaalla, jossa äänesti niukasti yli 50 prosenttia äänioikeutetuista vuonna 2004 ja vuonna 2000 vieläkin harvempi. Demokratia ei vahvistu uudistamatta kaupunkimme poliittista kulttuuria. Ajankohtaisena esimerkkinä tarpeesta avata valmistelua ja kuulla kuntalaisia päätöksenteossa on Korson terveysaseman kohtalo ja siitä huhujen perusteella käynnistynyt keskustelu. Lue sivulta Kirjoituksia uusin 3.10 julkaistu puheenvuoroni "Korson terveysasemaa ei tule riisua".

24.9.2007

Ståhlbergin-Ahtisaaren linjalle

SDP:n vaalitappion selvittelyn alettua kirjoitin huhtikuun alussa otsikolla ”Riippumattomaksi sosiaalidemokraatiksi”. Kirjoituksessa viittasin vaaliohjelmani lähtökohtiin ja elokuussa 2006 laatimaani kirjoitukseen ”Oikeusvaltion eroosio etenee isohaliyhteiskunnassa”.

Sivuilla on sen jälkeen käyty tiuhaan. Palautteena tulleisiin kysymyksiin SDP- suhteestani vastaan, että tarkoitan mitä kirjoitan. Sitoudun sosiaalidemokraattisiin arvoihin, jotka juontuvat vapauden, ihmisten yhdenvertaisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksista. Tietysti toivon myös SDP:n uudistumista ja kohenevia mahdollisuuksia tehdä työtä näiden arvojen puolesta.

Kannustavinta kommenteissa on ollut runsas palaute oikeusvaltiota koskevasta kirjoituksesta. Se on vahvistanut vakaumustani, että ståhlbergiläisen tasavallan ja oikeusvaltion rapautuminen tulee tunnistaa politiikan haasteeksi.

Ilokseni presidentti Martti Ahtisaari viitoittikin rohkeasti suuntaa demokraattisen oikeusvaltion kehittämiselle Alpo Rusin vahingonkorvauskanteen käsittelyssä antamansa todistajalausunnon jälkeen. Hänen huomautuksensa, että tapausta seurataan ulkomaillakin oikeusvaltion testinä, oli samoin tervetullut sohaisu hyvävelihengen mädättämään ilmapiiriin.

Ottamatta tapaukseen tarkemmin kantaa riittämättömien tietojen vuoksi pidän presidentin linjausta sikäli tärkeänä, että se siirsi kerralla huomion ydinasiaan poliittisesta ja muusta pintakohusta. Onhan Lapuan lain aikaista, että virka- ja tuomarivastuulla toimittaessa ja tapahtuneiden virheiden arvioinnissa sekoitetaan sujuvasti ihmisoikeuksia ja puoluepoliittisia näkökohtia keskenään. Toivottavasti Ahtisaaren arvio edistää ainakin tällaisen toiminnan juurimista ja saa päättäjät heräämään oikeusvaltion ongelmiin.

Vaikka Rusin tapauksen selvittely läpäisisi lopulta oikeusvaltion testin, se ei poista tarvetta huolehtia oikeusturvan puutteista tulevaisuudessa. Eihän prosessi lievitä millään tavoin maton alle lakaistujen oikeusmurhan uhrien vahinkoa eikä auta oikeuden toteuttamista heille. Jos tapauksen myötä korostuu entisestään kansalaisen oma vastuu ihmisoikeuksien toteutumisesta, kuten totesin elokuun 2006 kirjoituksessa, se voi päinvastoin jopa heikentää tilannetta. Eiväthän kaikki voi tehdä ruseja.

Prosessin seuraavana askeleena tulisikin tuoda hallituksen ja eduskunnan arvioitavaksi, ovatko virkamiesten ja tuomareiden mielivaltaiset toimet toistuvasti siunanneet ylimmät oikeuden valvojat, eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri, toteuttaneet heille lainsäädännössä annetun tehtävän.

Kansallisen ihmisoikeuksien valvonnan uudistaminen käynnistyisi luontevasti, jos ylimpien valvojien virheet arvioitaisiin ja harkittaisiin, voivatko he jatkaa tehtävissään. Johtopäätös voi tuntua suoraviivaiselta, mutta piittaamattomuutta kansalaisten perusoikeuksista ei kyetä mielestäni suitsimaan ilman todellista mahdollisuutta joutua vastuuseen virkavallan väärinkäytöstä ja sen peittelystä. Kantani perusteluna viittaan myös kirjoitukseen ”Oikeusvaltion eroosio…” lisättyyn jälkikirjoitukseen.

Lue tästä kirjoitus Riippumattomaksi sosialidemokraatiksi ja kirjoitus Oikeusvaltion eroosio etenee isohaliyhteiskunnassa.