Vantaa on kriisissä, taloudellisessa ja johtamisen ainakin.

 Kuntalaisten valtuutetuilta odottaman työn on tämän vuoden paljossa syrjäyttänyt johtajien valinta ja erottaminen. Ovatko siis johtajat syy kriisiin ja ovatko paremmat johtajat vastaavasti ratkaisu kipeästi kaupungin työntekijöiden ja kuntalaisten arkeen vaikuttaviin ongelmiin?

 Usein liioitellaan henkilöiden roolia ongelmissa ja niiden ratkaisussa. Niin yhteiskuntien kuin kuntienkin huutavat vääryydet ja epäkohdat ovat myös suhteiden ja järjestelmien vika. Niinpä en ole osannut enää pitkään aikaa pitää Vantaan ja vantaalaisten kannalta tärkeimpänä tai ainoana tarvittavana ratkaisuna nyt tapahtuvaa johtajien valintaa.

 Tein aloitteen pormestarimallin selvittämisestä jo viime vuosikymmenen alkupuolella ja se taidettiin torjua Mäkisen johtaessa kaupunginhallitusta, siis vuosia ennen kuin hän ryhtyi ehdottelemaan johtosuhteiden selvittämistä. Suhtaudun avoimin mielin myös kuntarakenteen selvittelyyn pääkaupunkiseudulla. Kysymys Vantaan johtajuuskriisissä ei siis ole vain kaupunginjohtajista, vaan poliittisen johdon ja virkamiesjohtajien työnjaosta. Kun selvittely lopetettiin ja aloitettiin toivottavasti nyt päättymässä oleva, toimeenpanevien johtajien ja poliittisen johdon suhteet, sekaisin ajanut farssi, pitää ratkaisua hakea käsillä olevista aineksista.

 Poliittisen johdon ja toimeenpanon työnjaon selkiyttämisen suhteen juuri päätetty kaupunginjohtajan valinta herättää lupaavia enteitä. Ehkä uusi johto saa Vantaan seisovan veden liikkumaan, vakavia epäilyksiä herättää tosin aie hakea ratkaisua Vantaan velkaantumiseen ns. rahoituksen elinkaarimalleista, velan piilottamisesta budjetin ulkopuolelle.

 Valmisteltaessa maankäytön apulaiskaupunginjohtajan valintaa olen pitänyt avoimuuden periaatetta tärkeänä, ja kun kaikki tiedämme Nikulaisen kuuluvan tontin saajiin ns. ohituskaistan menettelyssä, olen kysynyt ja on tärkeä tietää hänen linjastaan. Tontin ostaminen em. menettelyllä ei toki ole avaintekijä tässä arvioinnissa, sillä mainittu menettely, josta kaupunginhallituksen tekemä uusi päätös tulee aikanaan yhdessä 16 muun valtuutetun kanssa tekemäni aloitteen pohjalta valtuuston käsittelyyn, on kaupungin luoma ja päättäjiensä vastuulla. Haastattelu on myös osoittanut, että valinnasta sinänsä ei ole enää tarpeen keskustella.

 Nyt olisi jo sen sijaan aika laskea, mikä on kuluneiden johtajien vaihtoviikkojen hinta. Tästä syystä aivan tämän kokouksen alla ja vielä tämän kokouksen alussa harjoitettu vedätys muiden johtajien palkoista on muodostunut täysin arvottomaksi prosessiksi. On pakko kysyä, mistä näitä laskuja tippuu, ja miten poliittisen johtamisen kriisi voidaan pysäyttää.

 Poliittinen pormestari kohtuullisella ja aikaan sopivalla palkalla olisi varmaan ratkaisu myös näiden vedätysten estämiseksi, kuten se on kaiketi toiminut muualla. Kun tästä ei ole estämään murheellisen vuoden murheellista päätöstä, pitäisi nyt jokaisen ottaa henkilökohtainen vastuu. Johtajat, niin virkamies- kuin poliittiset johtajat ovat toivottavasti tehtäviensä tasalla ja näkevät, missä maailmassa, Euroopassa, Suomessa ja erityisesti Vantaalla ollaan. Nyt ei yksinkertaisesti ole palkkakilpailun aika. Jos kuitenkin halutaan viedä tämä liki vuoden kärsimysnäytelmä loppuun päättämällä vielä kokouksen aikaa käyttäen rustattu bonuspaketti johtajille, en keksi enää keinoa toimia oikean ratkaisun hakemiseksi kuin omantunnon äänen kuuntelu, ja niin teen etenkin kun en ole vastuullinen viime keväänä tämän prosessin käynnistäneistä päätöksistä.