Vantaa-sopimuksen järkeviä linjauksia unohtamatta on todettava, että se ja budjetti eivät riittävästi vastaa kuntalaisten kasvaviin palvelutarpeisiin. Kun palvelut ontuvat, pitäisi päivittää myös kasvusuunnitelmat.

Kehärata tehdään, mutta enää ei ole varaa kiirehtiä kumppanien ohi ja syytää veroeuroja ulos kuten ostettaessa kalliilla alueen maita ja vipattaessa valtiolle Kehäkolmeen. Asuntotuotannon turvaamiseksi kannattaisi kaavoittaa ja rakentaa ripeästi pääradan varressa, esimerkiksi Korsossa Keravan rajalla. Siellä kuntatekniikka syntyisi pienin kuluin. Ei kai tämän älyämiseen tarvita naapurin neuvoja!

Budjetissa kuvastuu muutoinkin maan hallituksen kauan hellimä usko, että lama vain hipaisee meitä.  Näin unohtuu fakta, että lama puhkesi, kun velkavivun avulla alettiin myydä tyhjää kuin Gogolin kuolleissa sieluissa. Teoksen lukeneet muistavat, miten siinä ostellaan rekisterissä roikkuvia manan majalle menneitä musikoita.

Tarina muistui siitä, että meille aiotaan perustaa uusia yhtiöitä toimitiloja ja kiinteistöjä varten ja valmistella niiden laajamittainen rahastointi, myynti ja takaisinvuokraus. Laiskaa omaisuutta on myytävä käypään hintaan, mutta ei pidä uskoa, että kuntayhteisö säilyy sisäisellä kaupustelulla ja hallintosykeröitä kyhäämällä.

Ei kuntalainenkaan kuluta vaihtamalla omistusasunnosta vuokralle. Miksi sitten kunta uskoisi kikkaan? Tähän Vantaa-sopimus ei vastaa. Mäkinen on tosin puoltanut linjaa Ylen esimerkillä - unohtaen kuitenkin kertoa, että Yle ja TV:n katsojat maksavat suolaisen vuokran lähetysverkosta Digitalle, jonka omistavat ulkomaiset pääomasijoittajat ja voitto on 40 prosenttia liikevaihdosta. 

Arkijärkeä vastaan sotii myös aie liikelaitostaa vastaanottotoimintaa, ja keskittää terveysasemat kolmeen yksikköön niin, että keskittämistä täydentävät kevyet lähipalvelut. Linjaus johtaisi ennen pitkää siihen, että keskisuuren kaupungin kokoiset alueet jäisivät ilman julkisia perusterveydenhuollon lähipalveluja.

Budjetin remonttilinja ei heijasta taloudellista realismia vaan ideologista asennetta. Kunnan oma henkilökunta voi tuottaa esimerkiksi terveyspalvelut tehokkaimmin ja veronmaksajien kannalta edullisimmin, kuten useat tutkimukset ja naapuri-Sipoon kokemus osoittavat. Siksi kehittäminen tulee jatkossa ankkuroida henkilöstön kannustamiseen ja julkisen palvelun etiikan vaalimiseen, eikä kaupusteluun, joka nakertaa näitä julkispalvelun paaluja.

Nyt tarvitaan yhteistyötä, mutta On sovittu- menettely joutaisi jo historiaan. Muuten kuntalaisetkin katsovat yhä laajemmin, että pelkkä äänestely on turhaa.