Budjetti rakentuu oletukselle, että elpyminen jatkuu ja Vantaa saa veroja ja valtionosuuksia nykyperustein. Kun muistaa taannoin uutisoidun valtiovarainministeriön työryhmän, Kataisen ja Keskustan valtiosihteereiden ohjaaman elimen ajatukset yhteisöveron viemisestä kunnilta ja muut kaavailut, budjettiin sisältyy kuitenkin eduskuntavaalien tuloksen kokoinen aukko.

Huoli on yhteinen kunnille, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Muistanette, kuinka Helsingin rahoitusjohtaja Korhonen esitti valtuustojen Heurekan kokouksessa kaupunkinsa tarpeen sopeutua yhä tulokuoppaan, jonka kasvukuntien yhteisövero-osuuden siirto muuanne 2002 It- laman tullessa aiheutti. Vaikka pahimmat uhat voidaan äänestäen hälventää, realismia on varautua ja etsiä selviytymiskeinoja. Niissä ei pidä luottaa hallinnollisiin himmeleihin, vaan muistaa, että palvelut lepäävät ahkeroivien käsien, tuntevien ja ajattelevien ammattilaisten, julkisen palvelun sisäistäneen väen varassa.

Toimintaa kehitettäessä ei tule joka ongelmaan hakea ratkaisua markkinamalleista vaan vaalia julkisen palvelun etiikkaa ja ohjata virkajärjellä väkeä laatutyöhön. Muutoin, usein keinotekoisia järjestelmiä ja palvelujen ulkoistuksia suunniteltaessa (enkä tarkoita nyt vain sisäisiä vuokria), tulee kunnan oman työn kehittäminen, ja palvelu, laiminlyödyksi kohtalokkaalla tavalla. Kaupunki tarvitsee nyt ennen muuta arvovaltaa, paino sanan kahdella ensi tavulla.

Hallintoa on totta kai kehitettävä, mutta kannattaa keskittyä olennaiseen. Luonnollista onkin nyt puhua myös metropolipolitiikasta, sillä huolet ovat tässäkin seudun yhteisiä. Kaupunkien yhdistämisselvityksessä on edetty mutta päätelmien työstössä tulee kiire, ja sama koskee myös seutuhallintoselvittelyä. Jäädään kuoppiin, jos kaavaillaan seutuvaltuustoa ja erillistä seutuhallintolakia, ellei ole ajateltu läpi tai kerrottu, mikä on sen toimivalta kuntiin ja kuntalaisiin nähden, millaista valmistelukoneistoa seutuvaltuusto tarvitsee ja ehdotetaanko sille omia veroja.

Muutoksia kuntahallintoon tarvitaan kuitenkin kipeästi sekä seudullisten tehtävien hoidon parantamiseksi että demokratian, kuntalaisvallan turvaamiseksi. Jos mitään ei tehdä, valuu valta yhtiöihin ja muihin korporaatioihin Lähidemokratian ja kunnallisen itsehallinnon kannalta on tärkeää toteuttaa uudistus kuntien päätöksin, ilman erillistä seutuhallintolakia, siis kuntalain täydennyksin.  

Kiinnostavaa olikin lukea Kiljusen eduskunnassa viime viikolla minuutissa esittämästä mallista, jossa PKS-kaupungit yhdistyisivät seudullisia tehtäviä varten ja pääosan kuntalaispalveluja hoitaisivat yhdeksän lähikaupunkia omin vaaleilla valituin valtuuston, pääkaupungin yhdellä verotuksella ja seudullisten toimintojen luomissa kehyksissä. Ajattelen näet asiasta samaan tapaan.